torstai 12. toukokuuta 2016

Näyttöviikon alku

Tällä viikolla on tapahtunut monenlaista, niin kuin tässä päiväkodissa oikeastaan koko kevään. Mietimme tuossa yksi päivä Jussin kanssa, että ei ole tainnut olla yhtään kokonaista normaalia viikkoa…

Maanantaina menimme Jussin kanssa töihin vasta kymmeneksi, jotta näkisimme myös iltapäivän viimeiset tunnit. Oli ihan mukava herätä vähän myöhemmin, varsinkin lämpimään aurinkoiseen hellepäivään. Oikeastaan heti työpäivän alettua, oli meidän ensimmäinen tuokio. Laulatimme ja leikitimme lapsilla Fröbelin palikoiden jumppalaulun. Lapset oli jaettu kolmeen ryhmään ja vedimme sen jokaiselle ryhmälle. Lapset pääsivät nopeasti mukaan ja osa alkoi heti yrittää suomenkielisiä sanoja. Sieltä tuli loppu tosi hyvin; ”peppu”, ”polvvet” ja ”parpaat”!

Tuokioiden jälkeen lapset saivat nauttia hellepäivästä pihalla. Työntekijät antoivat lasten leikkiä vedellä ja lapset olivat innoissaan. Yllättävän vähän tungoksesta aiheutui mitään eripuraa. Kysyin yhdeltä ohjaajalta, mitä mieltä vanhemmat ovat näistä kuraleikeistä, joksi vesileikki muuttui. Muutamat vanhemmista kuulemma käyttävät lapset päiväkodin suihkussa ja pesee heidät oikein puhtaiksi, mutta suurin osa ei välitä, vaikka lapsi olisikin vähän kurainen.
Mikäs sen parempaa kuin kuraleikit...

Tiistaina meidän opettajamme tuli käymään vierailulla päiväkodissa. Se oli jo itsessään hyvin erilainen päivä, sillä saimme kierrättää häntä ympäri päiväkotia ja puhua suomea! Tiistaille osui myös päiväkodin uskonnollinen hetki. Päiväkoti on kirkon päiväkoti, joten kerran n. kuudessa viikossa päiväkoti pitää lapsille uskonnollisen hetken kirkon tiloissa.


Saimme osallistua Jussin kanssa hetken luomiseen sytyttämällä kynttilät ja auttamalla lapsia kokoamaan lattiakuvan. Ohjaajamme myös pyysi, jos voisimme tehdä suomeksi lyhyen rukouksen. Tämän lisäksi halusin laulaa Lasten virrestä Valonsäteen, sillä se sopi valo teemaan hyvin. Lisäksi siinäkään ei tarvitse osata sanoja, vaan siinä voi liikutella varpaita ja sormia jne. Tein kuitenkin etukäteen karkean käännöksen sanoista englanniksi ja ohjaajamme käänsi sanat saksaksi lapsille, jotta hekin ymmärtäisivät, mistä siinä lauletaan. Puimme vielä lasten kanssa valopuvun päälle suomeksi, jonka jälkeen oli lapsille tuttu loppulaulu ja hetki oli ohi. 
Keskiviikkona oli meidän toisen tuokiomme aika. Suunnittelimme lapsille lippuaskartelun ja soitimme taustalla eri maiden kansallislauluja. Aloitimme kuuntelemalla suomen kansallislaulun, jonka jälkeen kaikki tekivät suomenlipun. Tämän jälkeen olimme suunnitelleet, että lapset saavat tehdä haluamansa lipun lippumalleista. Olimme valinneet lippumalleiksi lasten perheiden kansallisuuksia. Maita olivat Saksa, Venäjä, Kreikka ja Italia.  Meidän molempien yllätykseksi kaikki lapset halusivat tehdä kaikki viisi lippua. Osa lapsista halusi tehdä myös Belgian ja Puolan liput, joten annoimme heidän tehdä nekin.Taustalla soitimme eri maiden kansallislauluja. Meillä oli tosi mukava tuokio, jäi tosi hyvä fiilis!

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Darmstadt

Päiväkotimme johtaja halusi pitää meille turistikierroksen Darmastadtissa miehensä kanssa ja kertoa meille vähän sen historiasta. Olimme Elinan kanssa tietysti innoissamme ja halusimme lähteä kierrokselle. Pidämme erittäin paljon päiväkodin johtajasta, koska hän on erittäin mukava ihminen ja hän todella välittää päiväkodista, sen henkilökunnasta ja lapsista.

Niinpä lähdimme lauantaina aamupäivällä n. kello 11 kohti juna-asemaa, jossa olimme sopineet tapaavamme. Olimme vielä hieman väsyneitä edellisenä päivänä tehdystä Kölnin reissusta. Onneksi oli tosi aurinkoinen ja lämmin päivä.

 Menimme siis Darmstadtiin junalla. Matkalla saimme kuulla Darmstadtin historiasta ja siitä kuinka toisen maailman sodan aikana koko kaupunki oli pommitettu tuusan nuuskaksi muutamaa taloa lukuun ottamatta. Tämän takia kaupungissa näkee paljon uusia rakennuksia eikä vanhoja rakennuksia hirveästi ole, tuhoutuneita kohteita on myös restauroitu, kuten mm. St. Ludwigin kirkon katto.

Aloitimme kierroksemme päärautatieasemalta, josta päiväkodin johtajan mies kertoi hyvin lyhyesti odotellessamme raitiovaunua, joka veisi meidät Luisenplatzille. Luisenplatzilta lähdimme kävelemään kohti kaupungin kirkkoa, se oli upean näköinen. Kävimme myös paikallisen linnan sisäpihalla kääntymässä, jonka sisälle tai upeaan puutarhaan ei päässyt rakennustöiden takia. Tämän jälkeen suuntasimme kohti ”Hessisches Landesmuseum:ia”. Se oli kuitenkin suljettu, joten emme päässeet tutustumaan sisälle. Sen edessä oli parhaillaan käynnissä jonkinlainen kirpputori tapahtuma, mutta emme osallistuneet siihen.

Seuraava kohteemme oli ”Darmstadium”, joka on tiede ja kongressikeskus. Kurkimme ikkunoista sisään, sillä sekin oli suljettu, mutta näimme kuitenkin kaupungin vanhasta muurista pienen osan. Muuri oli ennen toista maailmansotaa ympäröinyt koko Darmstadtin. Sen jälkeen otimme suunnaksi Mathildenhöhen, jossa sijaitsi seuraava kohteemme ”Hochzeitsturm” eli vihkitorni. Rakennus on hauskannäköinen; se näyttää ulkoapäin siltä kuin kämmenen viisi sormea näkyisivät kämmen ulospäin. Tämä kohde oli auki, joten pääsimme tutustumaan siihen myös sisältä päin. Tornista näki hienosti koko Darmstadtin.
Tämä kuva on aikaisemmalta lyhyeltä "turistikierrokselta", jonka saimme Barbaralta. 
Kapeat rappuset kiemurteli niin, että melkein meni pää pyörälle.
Aivan tornin vieressä on upean näköinen venäläinen kirkko, missä emme kuitenkaan käyneet. Lähdimme kävelemään poispäin, mutta pysähdyimme vielä tähän.
Kun menee seisomaan tuohon aivan keskelle, kuuluu aivan uskomaton kaiku.
 Tämän jälkeen suuntasimme Darmstadtin ainoalle järvelle. Istuimme ravintolaan aivan järven laidalla ja pidimme kahvitauon, me emme kylläkään juoneet kahvia, koska oli niin kuuma ilma. Keskustelimme, kuinka pieneltä järvi näyttää Suomen järviin verrattuna. Kahvin jälkeen jatkoimme matkaa kohti Jugendstilbadia.

 
Jugendstilbad on siis kylpylä ja me ihastuimme paikkaan sen verran, että päätimme käydä siellä myöhemmin, jos vain aikaa löytyy. Seuraava kohteemme oli pieni museo ”vanhan kaupungin” muurilla. Saimme siellä hieman liian pitkän ja tylsähkön esittelyn vanhan kaupungin historiasta. Siellä oli kuitenkin todella hieno pienoismalli vanhasta kaupungista, joka tuhoutui täysin jossain sodassa.
 
Viimeinen kohteemme oli St. Ludwigin kirkko, jonka katossa oli upea” kaiken näkevä silmä”. Tämän jälkeen tiemme päiväkodin johtajan ja hänen miehensä kanssa erosivat, he lähtivät kotiin ja me lähdimme etsimään uutta ravintolaa, koska meille oli tullut kierroksen aikana kova nälkä.
Sunnuntaina kävimme tapaamassa tyttöä, jonka tapasimme koululla. Hän on tulossa vaihtoon Turkuun ensi syksynä. Vaihdoimme muutamia ajatuksia Suomesta ja Saksasta, sekä annoimme neuvoja hänelle Suomen matkaa varten. 


Vähiin käy päivät Saksassa, vajaa pari viikkoa jäljellä ja näyttökin alkoi jo tänään. Oh, how the time flyes ;) 

maanantai 9. toukokuuta 2016

Köln

Meillä oli vain kolme työpäivää viime viikolla, joten päätimme käyttää ”lomapäivät” hyödyksi ja lähdimme tutustumaan Kölniin. Puntaroimme Münchenin ja Kölnin välillä ja päädyimme pienen pohdiskelun jälkeen Kölniin, koska jos joskus jompikumpi vielä joskus matkustaa Saksaan (hyvin todennäköistä, koska ruoka), on kohteena silloin todennäköisemmin München. Ostimme siis junaliput netistä ohjaajamme avustuksella ja lähdimme perjantaiaamuna aikaisin juna-asemalle.
Saavuimme pian Frankfurtin rautatieasemalle, jossa meillä olisi puoli tuntia aikaa löytää seuraava junamme. Juna löytyi ja lähdimme metsästämään aamupalaa. Tyytyväisinä kävelimme aamupalapussit kädessä laiturille, josta junamme oli tarkoitus lähteä. Huomasimme taulussa tekstiä ja pysähdyimme lukemaan: ”Train cancelled”. Pieni paniikki iski tässä vaiheessa ja etsimme infotiskin, jotta joku voisi neuvoa, miten nyt kuuluisi toimia. Jono infotiskille oli aivan jäätävä. Jonotimme hetken aikaa kunnes bongasimme kaksi univormupukuista henkilöä, jotka näyttivät siltä että osaisivat auttaa. Toinen heistä puhui englantia (JES!) ja neuvoi meitä nousemaan junaan, joka menisi Mainziin. Meillä oli 5 minuuttia aikaa ennen kuin juna lähtisi.

Mainziin menevässä junassa oli jo helpottunut olo ja aloimme syödä aamupalojamme. Lipuntarkastaja tuli ja tarkistimme vielä häneltä, kuinka pääsemme Kölniin. Hän neuvoi meitä poistumaan jo seuraavalla pysäkillä (Frankfurtin lentokenttä) ja etsi meille puhelimesta aikataulun. Poistuimme junasta ja lähdimme etsimään oikeaa laituria. Saimme odotella jonkun aikaa junaa ja odotellessamme naureskelimme lipunostovaihetta; olimme valinneet sellaisen vaihtoehdon, jossa ei tarvitse montaa kertaa vaihtaa junaa.

Kölniin saavuimme melkein tuntia myöhemmin kuin mitä olimme suunnitelleet, mutta onneksi olimme lähteneet aikaisin aamulla ja meillä olisi vielä koko päivä aikaa. Kävelimme ulos rautatieasemalta ja ensimmäinen näky oli valtava kirkko, Dom. Suuntasimme sinne aivan ensimmäiseksi.








Seuraavaksi haimme välipalaksi herkulliset smoothiet rautatieasemalta. 
Tämän jälkeen hyppäsimme turistibussin kyytiin, meillä kun ei ollut mitään hajua, minne seuraavaksi olisi kannattanut lähteä ja halusimme kuitenkin nähdä mahdollisimman paljon. Ostimme ”Hop On – Hopp Off” – liput, jotta voisimme nousta pois kyydistä kun jotain mielenkiintoista osuu eteen. 
Ensimmäiset kohteet tulivatkin hyvin pian vastaan – suklaamuseo ja aivan vieressä urheilu- ja olympiamuseo.


Saatiin maistiaiset, nam!


Tää oli aika hieno (sdiätiloihin rakennettu puutarha), mutta siellä oli tosi paha haju...

Jussi osti suklaata suklaa-automaatista. 

Oli ihan hauska bongailla, mitä kaikkea on joskus kindermunista saanut.

Urheilumuseo oli pettymys, se keskittyi oikeastaan vain saksalaiseen urheiluun/urheilumenestykseen. Vaikka Jussi on urheiluhullu, ei hänkään tiennyt suurinta osaa siellä esillä olleista henkilöprofiileista.

Käytyämme molemmissa museoissa hyppäsimme taas turistibussiin ja jatkoimme eteenpäin. Seuraava kohde, jossa hyppäsimme pois kyydistä, oli ”KölnTriangle Panorama”. Sieltä oli aivan huikeat näkymät.
Tämän jälkeen suuntasimme syömään. Päätimme syödä lähellä bussin lähtöpaikkaa, hyvällä tuurilla (jos ruoka tulee nopeasti) saattaisimme ehtiä seuraavaan bussiin ilman odottelua.
Ruoka tuli nopeasti, mutta ei ollut kovin herkullista. Kyllä sitä ensin söi ihan mielellään, mutta loppua kohden alkoi tökkiä. 
Tämä oli ensimmäinen ”huono” ruokakokemus Saksassa. Seuraavaksi turistibussi kuljetti meidät takaisin lähtöpisteelle, josta suuntasimme kävellen yhdelle kohteelle, koska emme jaksaneet odottaa bussikuskin tauon päättymistä. Seuraava kohde oli jonkinlainen ”shoppailukeskus”. Otimme suunnaksi Primarkin (Google Maps tuntuu toimivan hyvin silloin kun hakusanaksi laittaa Primarkin) ja lähdimme kävelemään sinne.
Minä shoppailin pikkuisen ja Jussi tutki ympäristöä. Tämän jälkeen pidettiin jätskitauko, koska oli hyvin kuuma päivä. 
Lähdimme kävelemään takaisin kohti Domia ja istuimme kahvilaan lepuuttamaan jalkojamme. Aika kului äkkiä ja pian olikin jo aika lähteä etsimään rautatieasemalta oikeaa laituria.

Tällä kertaa juna vei meidät suoraan Frankfurtin päärautatieasemalle, josta pääsimme hyvin lyhyellä odottelulla seuraavalla junalla kotiin. Kaiken kaikkiaan tosi kiva reissu! 

Tutustuminen kouluun lasten kanssa

Pääsin tutustumaan pikaisesti paikalliseen kouluun, kun päiväkotimme vanhimmat lapset lähtivät tutustumaan sinne. Lähdimme kohti koulua heti aamupiirien jälkeen. Lyhyen kävelymatkan jälkeen saavuimme koulun pihalle, jossa oli kova hulina kun lapsia juoksi joka puolella. Osa päiväkodin lapsista liittyi mukaan käynnissä oleviin jalkapallopeleihin ja osa lähti etsimään sisaruksia ja muita tuttuja. Kellojen soitua odotimme, että meidät tultiin hakemaan sisään.
Tutustuimme luokkaan 2B, jossa oppilaat ensin lukivat jotakin (en ymmärtänyt sanaakaan, vaikka saksan ymmärrykseni on parantunut huimaa vauhtia) ja tämän jälkeen päiväkodin lapset saivat esittää kysymyksiä heille. Kysymyksiä ei kumma kyllä ollut montaa, joten siirryimme kouluun tutustumisen seuraavaan vaiheeseen, Schultüten värittämiseen. Tämän jälkeen lähdimme kävelemään ripeästi kohti päiväkotia, koska sää oli muuttunut täysin aurinkoisesta kauniista aamusta hyvin sateiseksi päiväksi.


Koska en ymmärtänyt puheesta paljon mitään, enkä viitsinyt koko ajan häiritä aikuisia tulkkaaman minulle, päätin hyödyntää ajan ottamalla kuvia.
Käytäviä koristi oli tällaiset maalaukset.







Tämä askartelu on selvästi jokin villitys täällä, olen nähnyt näitä jo useamman päiväkodin ja koulun ikkunassa.


Vierailu oli tosi lyhyt, mutta pääsin ainakin näkemään koulun. Opettaja ja lapset vaikuttivat tosi mukavilta. Lapset tietysti ihmettelivät, miksi en ymmärrä saksaa ollenkaan. Yksi ohjaajista päätti vastata  heille näin: "Ei ne siellä kaukana, kaukana, kaaaaaaukana Suomessa mitään saksaa osaa."