maanantai 9. toukokuuta 2016

Köln

Meillä oli vain kolme työpäivää viime viikolla, joten päätimme käyttää ”lomapäivät” hyödyksi ja lähdimme tutustumaan Kölniin. Puntaroimme Münchenin ja Kölnin välillä ja päädyimme pienen pohdiskelun jälkeen Kölniin, koska jos joskus jompikumpi vielä joskus matkustaa Saksaan (hyvin todennäköistä, koska ruoka), on kohteena silloin todennäköisemmin München. Ostimme siis junaliput netistä ohjaajamme avustuksella ja lähdimme perjantaiaamuna aikaisin juna-asemalle.
Saavuimme pian Frankfurtin rautatieasemalle, jossa meillä olisi puoli tuntia aikaa löytää seuraava junamme. Juna löytyi ja lähdimme metsästämään aamupalaa. Tyytyväisinä kävelimme aamupalapussit kädessä laiturille, josta junamme oli tarkoitus lähteä. Huomasimme taulussa tekstiä ja pysähdyimme lukemaan: ”Train cancelled”. Pieni paniikki iski tässä vaiheessa ja etsimme infotiskin, jotta joku voisi neuvoa, miten nyt kuuluisi toimia. Jono infotiskille oli aivan jäätävä. Jonotimme hetken aikaa kunnes bongasimme kaksi univormupukuista henkilöä, jotka näyttivät siltä että osaisivat auttaa. Toinen heistä puhui englantia (JES!) ja neuvoi meitä nousemaan junaan, joka menisi Mainziin. Meillä oli 5 minuuttia aikaa ennen kuin juna lähtisi.

Mainziin menevässä junassa oli jo helpottunut olo ja aloimme syödä aamupalojamme. Lipuntarkastaja tuli ja tarkistimme vielä häneltä, kuinka pääsemme Kölniin. Hän neuvoi meitä poistumaan jo seuraavalla pysäkillä (Frankfurtin lentokenttä) ja etsi meille puhelimesta aikataulun. Poistuimme junasta ja lähdimme etsimään oikeaa laituria. Saimme odotella jonkun aikaa junaa ja odotellessamme naureskelimme lipunostovaihetta; olimme valinneet sellaisen vaihtoehdon, jossa ei tarvitse montaa kertaa vaihtaa junaa.

Kölniin saavuimme melkein tuntia myöhemmin kuin mitä olimme suunnitelleet, mutta onneksi olimme lähteneet aikaisin aamulla ja meillä olisi vielä koko päivä aikaa. Kävelimme ulos rautatieasemalta ja ensimmäinen näky oli valtava kirkko, Dom. Suuntasimme sinne aivan ensimmäiseksi.








Seuraavaksi haimme välipalaksi herkulliset smoothiet rautatieasemalta. 
Tämän jälkeen hyppäsimme turistibussin kyytiin, meillä kun ei ollut mitään hajua, minne seuraavaksi olisi kannattanut lähteä ja halusimme kuitenkin nähdä mahdollisimman paljon. Ostimme ”Hop On – Hopp Off” – liput, jotta voisimme nousta pois kyydistä kun jotain mielenkiintoista osuu eteen. 
Ensimmäiset kohteet tulivatkin hyvin pian vastaan – suklaamuseo ja aivan vieressä urheilu- ja olympiamuseo.


Saatiin maistiaiset, nam!


Tää oli aika hieno (sdiätiloihin rakennettu puutarha), mutta siellä oli tosi paha haju...

Jussi osti suklaata suklaa-automaatista. 

Oli ihan hauska bongailla, mitä kaikkea on joskus kindermunista saanut.

Urheilumuseo oli pettymys, se keskittyi oikeastaan vain saksalaiseen urheiluun/urheilumenestykseen. Vaikka Jussi on urheiluhullu, ei hänkään tiennyt suurinta osaa siellä esillä olleista henkilöprofiileista.

Käytyämme molemmissa museoissa hyppäsimme taas turistibussiin ja jatkoimme eteenpäin. Seuraava kohde, jossa hyppäsimme pois kyydistä, oli ”KölnTriangle Panorama”. Sieltä oli aivan huikeat näkymät.
Tämän jälkeen suuntasimme syömään. Päätimme syödä lähellä bussin lähtöpaikkaa, hyvällä tuurilla (jos ruoka tulee nopeasti) saattaisimme ehtiä seuraavaan bussiin ilman odottelua.
Ruoka tuli nopeasti, mutta ei ollut kovin herkullista. Kyllä sitä ensin söi ihan mielellään, mutta loppua kohden alkoi tökkiä. 
Tämä oli ensimmäinen ”huono” ruokakokemus Saksassa. Seuraavaksi turistibussi kuljetti meidät takaisin lähtöpisteelle, josta suuntasimme kävellen yhdelle kohteelle, koska emme jaksaneet odottaa bussikuskin tauon päättymistä. Seuraava kohde oli jonkinlainen ”shoppailukeskus”. Otimme suunnaksi Primarkin (Google Maps tuntuu toimivan hyvin silloin kun hakusanaksi laittaa Primarkin) ja lähdimme kävelemään sinne.
Minä shoppailin pikkuisen ja Jussi tutki ympäristöä. Tämän jälkeen pidettiin jätskitauko, koska oli hyvin kuuma päivä. 
Lähdimme kävelemään takaisin kohti Domia ja istuimme kahvilaan lepuuttamaan jalkojamme. Aika kului äkkiä ja pian olikin jo aika lähteä etsimään rautatieasemalta oikeaa laituria.

Tällä kertaa juna vei meidät suoraan Frankfurtin päärautatieasemalle, josta pääsimme hyvin lyhyellä odottelulla seuraavalla junalla kotiin. Kaiken kaikkiaan tosi kiva reissu! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti