Tällä viikolla on tapahtunut monenlaista, niin kuin tässä
päiväkodissa oikeastaan koko kevään. Mietimme tuossa yksi päivä Jussin kanssa,
että ei ole tainnut olla yhtään kokonaista normaalia viikkoa…
Maanantaina menimme Jussin kanssa töihin vasta kymmeneksi,
jotta näkisimme myös iltapäivän viimeiset tunnit. Oli ihan mukava herätä vähän
myöhemmin, varsinkin lämpimään aurinkoiseen hellepäivään. Oikeastaan heti
työpäivän alettua, oli meidän ensimmäinen tuokio. Laulatimme ja leikitimme
lapsilla Fröbelin palikoiden jumppalaulun. Lapset oli jaettu kolmeen ryhmään ja
vedimme sen jokaiselle ryhmälle. Lapset pääsivät nopeasti mukaan ja osa alkoi
heti yrittää suomenkielisiä sanoja. Sieltä tuli loppu tosi hyvin; ”peppu”, ”polvvet”
ja ”parpaat”!
Tuokioiden jälkeen lapset saivat nauttia hellepäivästä
pihalla. Työntekijät antoivat lasten leikkiä vedellä ja lapset olivat innoissaan.
Yllättävän vähän tungoksesta aiheutui mitään eripuraa. Kysyin yhdeltä
ohjaajalta, mitä mieltä vanhemmat ovat näistä kuraleikeistä, joksi vesileikki
muuttui. Muutamat vanhemmista kuulemma käyttävät lapset päiväkodin suihkussa ja
pesee heidät oikein puhtaiksi, mutta suurin osa ei välitä, vaikka lapsi
olisikin vähän kurainen.
Mikäs sen parempaa kuin kuraleikit... |
Tiistaina meidän opettajamme tuli käymään vierailulla
päiväkodissa. Se oli jo itsessään hyvin erilainen päivä, sillä saimme
kierrättää häntä ympäri päiväkotia ja puhua suomea! Tiistaille osui myös
päiväkodin uskonnollinen hetki. Päiväkoti on kirkon päiväkoti, joten kerran n.
kuudessa viikossa päiväkoti pitää lapsille uskonnollisen hetken kirkon
tiloissa.
Saimme osallistua Jussin kanssa hetken luomiseen
sytyttämällä kynttilät ja auttamalla lapsia kokoamaan lattiakuvan. Ohjaajamme
myös pyysi, jos voisimme tehdä suomeksi lyhyen rukouksen. Tämän lisäksi halusin
laulaa Lasten virrestä Valonsäteen, sillä se sopi valo teemaan hyvin.
Lisäksi siinäkään ei tarvitse osata sanoja, vaan siinä voi liikutella varpaita
ja sormia jne. Tein kuitenkin etukäteen karkean käännöksen sanoista englanniksi ja
ohjaajamme käänsi sanat saksaksi lapsille, jotta hekin ymmärtäisivät, mistä
siinä lauletaan. Puimme vielä lasten kanssa valopuvun päälle suomeksi, jonka
jälkeen oli lapsille tuttu loppulaulu ja hetki oli ohi.
Keskiviikkona oli meidän toisen tuokiomme aika.
Suunnittelimme lapsille lippuaskartelun ja soitimme taustalla eri maiden
kansallislauluja. Aloitimme kuuntelemalla suomen kansallislaulun, jonka jälkeen
kaikki tekivät suomenlipun. Tämän jälkeen olimme suunnitelleet, että lapset
saavat tehdä haluamansa lipun lippumalleista. Olimme valinneet lippumalleiksi
lasten perheiden kansallisuuksia. Maita olivat Saksa, Venäjä, Kreikka ja Italia. Meidän molempien yllätykseksi kaikki lapset
halusivat tehdä kaikki viisi lippua. Osa lapsista halusi tehdä myös Belgian ja Puolan liput, joten annoimme heidän tehdä nekin.Taustalla
soitimme eri maiden kansallislauluja. Meillä oli tosi mukava tuokio, jäi tosi hyvä fiilis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti