Yö päiväkodissa

Ensi syksynä kouluun lähteville lapsille järjestettiin päiväkodissamme viime perjantaina perinteinen tapahtuma, ”Yö päiväkodissa”.  Lapset saivat saapua liukuvasti klo 17.00 eteenpäin, kuuden aikoihin päästiin aloittamaan ohjelma. Yökyläily päättyi aamupalaan seuraavana päivänä ja vanhemmat saapuivat hakemaan lapsia yhdeksän aikoihin.

Ensimmäiset lapset olivat jo saapuneet, kun Jussin kanssa saavuimme klo 17.00. Lapset olivat saaneet valita listasta, mitä ruokaa he tuovat mukanaan. Ruoan valmisti muutama päiväkodin työntekijä, keittäjillä oli vapaata. Kun kaikki lapset olivat saapuneet, pääsimme aloittamaan.

Ensin lapsille luettiin satu Leni nimisestä noidasta. Satu kertoi aakkosista ja äänteistä, sen verran sain siitä irti. Tämän jälkeen lapset saivat kirjeen Leniltä, jossa hän pyysi lapsia jakautumaan 3 ryhmään, jotka hän oli etukäteen muodostanut. Minä kuuluin oranssiin ryhmään ja Jussi siniseen.

Ensimmäinen tehtävä minun ryhmälleni oli tunnistaa valokuvista, kuka on kukin. Valokuvissa oli siis päiväkodin työntekijöitä heidän ensimmäisenä koulupäivänään. Kun tehtävä oli suoritettu, saivat lapset taas postia Leniltä, jossa kehuttiin ”Gut gemacht!” eli ”Hyvin tehty!” Kirjeessä oli myös kirjain, joka piti säilyttää viimeistä tehtävää varten, yksi lapsista sai tämän tehtävän. Tämän jälkeen avattiin uusi kirje, jossa oli uusi tehtävä ja tehtävänsuorituspaikka (paikkoja oli ympäri päiväkotia).

Seuraava tehtävä oli rakentaa koru. Juju oli se, että jokaisessa korussa oli lapsen nimen kirjaimet, mutta väärässä järjestyksessä. Lasten piti siis korjata järjestys oikeaksi. Kun koru oli valmis, saivat lapset muovailla muovailuvahasta oman etunimen ensimmäisen kirjaimen. Tämän jälkeen tuli taas ”Gut gemacht!” –kirje ja kirjain, jonka säilytyksen sai taas yksi lapsi.

Uusi tehtäväkirje tuli ja tällä kertaa piti muodostaa jono, jossa oltaisiin pituusjärjestyksessä. Tämän jälkeen muodostettiin jono aakkosjärjestyksessä ensimmäisen kirjaimen mukaan. Taas tuli ”Gut gemacht!” –kirje ja kirjain. Siirryttiin seuraavaan tehtävään.

Tällä kertaa tehtävänä oli selvittää kenellä on pisin koulumatka. Päiväkodin työntekijät olivat tulostaneet A2 kokoisen kartan ja olivat laittaneet siihen kuvat kaikista lapsista, jotka menevät kouluun, sekä merkanneet koulun sijainnit. Lapset hoitivat tämänkin ja saivat taas kirjeen ja kirjaimen.

Seuraava tehtävä oli niin nopeasti suoritettu, etten ehtinyt nappaamaan siitä yhtään kuvaa. Tehtävänä oli siis kuljettaa pallo ensin pään yli käsien avulla ja seuraavaksi jalkojen välistä, niin ettei pallo tippunut/osunut maahan. Taas lapset saivat kirjeen + kirjaimen, sekä uuden tehtävän.

Seuraava tehtävä oli mahduttaa kaikki ryhmän lapset yhdelle kapealle penkille. Tämänkin lapset suorittivat nopeasti, mutta ehdin napata kuvan! Meidän ryhmämme oli niin nopea, että meidän piti hieman viivytellä, jotta pääsimme seuraavalle pisteelle. ”Luimme” siis kirjeestä lisätehtävän, jossa lasten piti muodostaa ensin O ja sitten S yhdessä. Lapset saivat kirjaimen ja suuntasivat kohti uutta tehtävävää.

Tässä tehtävänä oli etsiä ensin O ja sitten numero 2. Tähän kului hieman aikaa, mutta kaikki löysivät oikeat makaronit. Ei muuta kuin uuden kirjaimen kanssa kohti seuraavaa tehtävää.

Seuraavaksi piti lajitella korillinen tavaroita sen mukaan, mitä voi ottaa mukaan koulureppuun, mitkä kuuluvat kotiin ja mitkä Schultüte:n. Tämä oli viimeinen tehtävä ja kirjaimen saatuaan lapset suuntasivat Bistroon (ruokailutilaan). Sinne oli ilmestynyt taulu, jossa oli tyhjiä viivoja kirjaimille. Yksi kerrallaan sai jokainen lapsi kirjoittaa säilyttämänsä kirjaimen taululle, osalla lapsista oli kaksi kirjainta, koska tehtäviä oli enemmän kuin ryhmässä lapsia.

Kun kaikki kirjaimet olivat löytäneet oikealle paikalle, ryhmän lukutaitoinen lapsi sai lukea, mitä sanoista oli muodostunut. ”SUCHT DAS PIRATENSCHIFF”. Olimme Jussin kanssa käyneet kerran lasten kanssa leikkipuistossa, jossa oli merirosvolaiva, joten mekin hoksasimme, minne seuraavaksi kuului mennä.

Lapset pukivat nopeasti ulkovaatteet ja lähdimme kohti leikkipuistoa valtavan jännityksen vallassa. Piti vähän kerrata liikennesääntöjä matkalla, kun oli niin innostunutta porukkaa.

Kun pääsimme perille, lapset saivat tutkia merirosvolaivan. Kuinka ollakaan! Sieltä löytyi taas yksi kirje! ”Etsikää lapio” kirjeessä luki. Tähän lapioon liittyy hauska juttu. Kun siis saavuimme lasten kanssa leikkipuistoon, olivat he niin innoissaan lapion löytämisestä hiekkalaatikosta, että unohtivat koko merirosvolaivan etsinnän. Kun aikuiset saivat lapset etsimään merirosvolaivaa, yksi työntekijöistä kysyi muilta ”Onks tää meidän lapio”, muut vastasivat hyvin sarkasmipitoisella äänellä ettei tietenkään ole. Tämän kuultuaan työntekijä viskasi lapion pois hiekkakentältä korkeaan ruohikkoon.

”Etsikää lapio” –kirjeen jälkeen lapset suuntasivat kovaa vauhtia hiekkalaatikolle, koska muistivat sen olevan siellä. Hups. Eipäs ollutkaan. Mitä pienestä lisähaasteesta. Lapion löydettyään lapset saivat vinkin etsiä rastia, koska rastin alle kaikki aarteet aina piilotetaan. Lapset kaivoivat aarteen nopeasti esiin ja tämän jälkeen muodostettiin piiri. Aikuiset valitsivat yhden lapsen avaamaan aarrearkun ja tämän jälkeen lapset saivat vuorotellen hakea oman osansa aarteesta.

Tämän jälkeen palattiin takaisin päiväkotiin ja vuorossa oli ruokailu. Pastaa ja pastakastiketta, salaattia ja vihanneksia, jälkkäriksi oli jäätelöä ja hedelmiä. Ruokailun jälkeen menimme pihalle, johon yksi työntekijöistä oli laittanut nuotion valmiiksi. Vaahtokarkkien säilytys jäi Jussin vastuulle, vaikka itsekin tarjouduin tähän virkaan oikein mielelläni. Paistoimme vaahtokarkkeja ja lapset leikkivät taskulampuilla.

Vaahtokarkkien jälkeen lähdimme tutkimaan yöllistä lähiympäristöä taskulamppujen kanssa. Yksi työntekijöistä pyysi meitä liittymään hänen seuraansa, sillä hänen tehtävänsä on joka vuosi yllättää lapset tällä kierroksella. Menimme piiloon puun taakse ja lapsia alkoi tulla yksi kerrallaan. Sanoimme hiljaa ”BUU!” aina kun lapsi tuli ja yllätetty sai liittyä meidän joukkoomme. Lapset pitivät tästä paljon ja heillä oli hauskaa.

Lähdimme takaisin päiväkodille ja aloitimme iltatoimet. Lapset vaihtoivat yökkäreihin ja pesivät hampaansa sekä naamansa ja kömpivät peteihinsä.  Lapsille luettiin iltasatu, mutta ennen sitä oli meidän aika lähteä kotiin ja toivottaa kaikille hyvät yöt.

Tapahtuma oli mahtava, mutta hyvin raskas. Olimme aamupäivällä vetäneet Jussin kanssa kolmelle eri ryhmälle oppitunnin Suomesta ja olimme aivan puhki kun päivä oli ohi.